Maahanmuuttajien koulutus Suomessa

Ummikkona Suomessa

Kun maahanmuuttaja saapuu Suomeen esimerkiksi kiintiöpakolaisena tai paluumuuttajana maasta, jonne hänet on pienenä viety vanhempiensa mukana, Suomessa alkaa monivuotinen opiskelu suomalaiseen kieleen ja kulttuuriin. Suomeen tulo on aluksi kulttuurishokki, jos henkilö tulee sellaisesta maasta, jossa on aivan erilaiset tavat ja valtauskonto.

Suomessa vastaanottokeskukset ottavat pakolaiset suojiinsa ja heille annetaan väliaikainen identifikaatiokortti, jos he ovat tulleet maahan ilman virallisia papereita tai ne ovat hävinneet heiltä pakomatkan aikana. Matkapuhelin on tärkeä keino oppia uutta sekä vastaanottomaan kieltä ja kulttuuria. Siksi monet avustusjärjestöt jakavat matkapuhelimia prepaid-liittymillä pakolaisille, jotta he eivät kokisi eroahdistusta perheestään niin pahana.

Matkapuhelin voi olla useimmilla pakolaisilla ainoa linkki entiseen kotimaahan ja sinne jääneiden omaisten luo, jotka ovat huolissaan, onko pakolainen päässyt turvallisesti perille turvapaikan antaneeseen maahan. Muu perhe voi myöhemmin muuttaa perässä. Monilla pakolaisilla ei ole kuitenkaan mukanaan mitään, eikä edes muistoesineitä kotimaastaan. Perhekuvastakin ovat yleensä kehykset matkan aikana rikkoutuneet, mikäli sellaisen kuvan on onnistunut nappaamaan mukaansa.

Pakolaisen perehdyttäminen vastaanottokeskuksessa

Pakolaiset saavat oman sosiaaliohjaajan, jonka vastaanotolle järjestetään myös pakolaisen kieltä osaava tulkki. Siellä kartoitetaan pakolaisen sivistys- ja koulutustaso, mahdollinen ammatti ja sairaudet ja kotouttaminen suunnitellaan aina pakolaisen itsemääräämisoikeutta kunnioittaen. Selvitetään, mitä perheenjäseniä pääsi Suomeen ja ketkä jäivät lähtömaahan. Ohjaaja opastaa pakolaisen omaan huoneeseen, jossa pakolaisen on toisten kanssa majoituttava sekä antaa alkupaketin hygienia- ja muita henkilökohtaisia tavaroita sekä oman repun.

Jotkut pakolaiset tulevat Suomeen kesävaatteet yllään lähes paljain jaloin. Heille on annettava neljälle vuodenajalle sopivia vaatteita. He saavat pienen avustuksen, jolla he voivat ostaa tarvitsemiaan vaatteita oppaan avulla kaupasta, jotta heidän ei tarvitse kulkea toisten vanhoissa vaatteissa kuin väliaikaisesti. Joskus pakolaiset ovat hylänneet heille tarjottuja vanhoja vaatteita, koska he saattavat luulla, että vanhoissa vaatteissa saattaa olla edellisen käyttäjänsä näkymätöntä ”karmaa”. Suomalaiset ovat arvostelleet, miksi pakolaisille ei kelpaa toisten vanhat vaatteet, mutta eivät ajattele, että lähtömaan uskomuksissa voidaan ajatella vanhojen vaatteiden olevan kantajansa ns. ihon jatkeita ja siksi ”tabuja”. Pakolaiselle laaditaan oma ohjelma eli kalenteriin merkitään pakolaiskeskukset rutiinit, kuten aamutoimet, aamiainen, opiskelutuokiot, lounas, iltapäivän tehtävät, kuten oman huoneen siivous tai omien vaatteiden pesu, keittiövuorot, illallinen ja iltapala sekä mahdolliset vierailuajat ja tapahtumat.

Opiskelu osana kotouttamista

Vastaanottokeskuksessa pakolaiset käyvät suomen kielen oppitunneilla ja heitä opettaa pätevä suomen kielen opettaja, jolla on S2-koulutus. Opetus voi alkaa alkeista, kuten länsimaisten kirjainten opettelusta ja kuvallista opetusta käytetään paljon sekä videoklippejä ja käytännön esineitä havainnollistamaan opetettavaa asiaa. Kuulovammaiset saavat myös viittomakielen opetusta, jotta hekin oppisivat suomen kielen. Sota-alueella räjähdys voi aiheuttaa kuulon väliaikaisen menetyksen, kuulon alentuman tai pakomatkalla pitkittynyt välikorvan tulehdus voi jopa kuurouttaa. Opetuksessa käytetään erityisopetuksessa käytettäviä materiaaleja laajasti, kuten AAC-kuvakommunikaatiota.

Pakolaiset voivat koota itselleen kuvakansiota, jossa on määrätyistä aiheista kuvia sekä niiden alla suomenkielinen sana. Kuvia yhdistelemällä voi muodostaa lauseita. Monessa maassa on oma viittomakielensä kuulovammaisille, mutta Suomessa opetellaan viittomakieltä, joka on läheinen amerikkalaiselle ja ruotsalaiselle viittomakielelle. Vinkkaamista eli vinkkipuhetta voi kokeilla myös. Pakolainen opettelee kirjoittamaan suomen kielellä samalla tavoin kuin lapset esikoulussa, vähitellen ja samalla keskustellen. Pakolaisen omaa äidinkieltä ei unohdeta ja hän saa edelleen lukea oman äidinkielensä mukaisia kirjoja ja lehtiä sekä seurata Internetistä omalla kielellään ohjelmia. Hän saa harjoittaa omaa uskontoaan vapaasti, kunhan muistaa kunnioittaa toisten vakaumusta eikä tyrkytä maailmankuvaansa toisille. Samoin järjestetään syntymäpäivä- ja muita juhlia oman ja suomalaisen kulttuurin mukaisesti.