Millainen kasvattaja olet?

Lapsen kasvattamiseen on varmasti yhtä monta tapaa kuin on kasvattajaakin. Täydellisiä ihmisiä ei ole olemassakaan, joten tässäkin tehtävässä on syytä olla armollinen itselleen. Tässä artikkelissa esittelemme neljä tyypillistä tapaa kasvattaa lapsi. Mikä on sinun tapasi?

Ankara vanhempi
Ankara vanhempi on auktoriteetti, joka asettaa tiukkoja rajoja. Hän muistuttaa lasta jatkuvasti siitä, kuka on pomo. Ankarat vanhemmat haluavat usein pitää lapsensa hallinnassaan

Ankara vanhempi asettaa ehdottoman tiukat rajat ja muistuttaa perheen hiearkiasta jatkuvasta. Hän haluaa pitää lapsensa hallinnassaan ja saattaa asettaa hänelle kovia odotuksia. Kodin säännöt ovat ehdottomia, eikä niissä ole neuvotteluvaraa. Ankarat vanhemmat eivät yleensä myöskään osoita lapsilleen hellyyttä.

Tällaisella tyylillä kasvatetusta lapsesta tulee kyllä tottelevainen ja taitava, mutta hänen itsetuntonsa saattaa olla huono. Myös lapsen sosiaaliset taidot saattavat olla keskivertoa huonommat, mikä voi hankaloittaa lapsen ihmissuhteita vielä aikuisuudessakin. Toisinaan kova kuri purkautuu kodin ulkopuolella häiriökäyttäytymisenä, kun lapsi yrittää rikkoa kaikkia sääntjä hinnalla millä hyvänsä.

Välinpitämätön vanhempi
Välinpitämättömät vanhemmat jättävät lapset usein oman onnensa nojaa, he saattavat olla paljon poissa kotoa ja yleensä viihtyvät enemmän muualla kuin lastensa seurassa. Lapsille ei välttämättä aseteta rajoja, vaan välinpitämätön vanhempi luottaa siihen, että lapsi osaa toimia oikein kaikenlaisissa tilanteissa. Lapset saavat katsoa paljon televisiota tai pelata mitä tahansa pelejä. Välinpitämättömät vanhemmat pyrkivät yleensä selittelemään itselleen poissaolojaan työllä, imagosyillä tai sosiaalisten suhteiden ylläpitämisellä. Lapsilla on tarpeeksi ruokaa ja vaatteita, mutta emotionaalisella puolella lapselta jää puuttumaan välittämisen kokemus.

Välinpitämättömän vanhemman lapsi ymmärtää, että monet muut asiat ovat vanhemmalle tärkeämpiä kuin hän. Tämä vaikuttaa negatiivisesti lapsen itsetuntoon ja koko hyvinvointiin. Lapsi saattaa olla pikkuvanha ja huolehtii itsestään hyvin varhaisessa vaiheessa. Sääntöjen noudattaminen saattaa olla vaikeaa, sillä lapselle ei ole koskaan asetettu rajoja. Tämä saattaa näkyä käytöshäiriöinä.

Salliva vanhempi
Salliva vanhempi antaa lapsensa rikkoa sääntöjä eikä ratkaise tottelemattomuudesta. Hänelle johdonmukaisten seurausten asettaminen ja niiden noudattaminen on hankalaa, jos lapsi käyttäytyy huonosti. Salliva vanhempi antaa mieluummin periksi kuin kuuntele lapsen hermostumista ja huutoa. Hän yrittää suojella lasta pettymyksiltä ja yrittää olla lapsen paras kaveri. Lahjominen on tyypillistä sallivan vanhemman käytöstä.

Vaikka salliva vanhempi rakastaakin lastaan kovasti ja myös osoittaa rakkautensa, ilman rajoja elävä lapsi saattaa lopulta olla onneton. Tämä johtuu siitä, että hän ei opi säätelemään tunteitaan tai käytöstään, mikä taas voi näkyä jatkuvina käytöshäiriöinä. Sallivien vanhempien lapset ajautuvat usein ristiriitoihin auktoriteettien kanssa, ja heidän koulumenestyksensä voi olla heikkoja. Jos lapsi tottuu saamaan kaiken, hänestä voi kasvaa hyvin röyhkeä aikuinen. Hän ei välttämättä opi ottamaan vastuuta teoistaan tai niiden seurauksista.

Lapsilähtöinen vanhempi
Edellä mainittujen kasvatusmallien kompromissi on niin sanottu lapsilähtöinen vanhemmuus, jossa asetetaan sopivasti selkeitä rajoja, kannustetaan lasta opettelemaan uutta ja sietämään pettymyksiä sekä osoitetaan johdonmukaisesti, että huonolla käytöksellä on seuraukset.

Kun lapsi uskaltaa toimia itsenäisesti ja kokeilla uusia asioita, hän ei pelkää epäonnistumisia vaan ymmärtää, että harjoittelemalla hän voi oppia uusia sioita. Hänen itsetuntonsa vahvistuu jokaisen onnistumisen myötä, ja hän suhtautuu empaattisesti myös muihin ihmisiin.