Varhaiskasvatus piirteet Suomessa

Suomi tunnetaan maailmalla laadukkaasta ja tasapuolisesta koulutusjärjestelmästään. Koulua edeltävää varhaiskasvatusta annetaan maassamme kuntien tai yksityisten järjestämässä päivähoidossa, erillisessä esiopetuksessa sekä monenlaisissa aamu- ja iltapäiväkerhoissa. Varhaiskasvatuksesta huolimatta vanhemmilla on edelleen ensisijainen kasvatusvastuu lapsestaan. Julkisen varhaiskasvatuksen tehtävänä onkin ennen kaikkea tukea vanhempien vanhemmuutta ja lapsen kasvatusta. Suomalaisessa varhaiskasvatuksessa lapsen omaehtoisella leikillä on keskeinen rooli.

Termillä varhaiskasvatus tarkoitetaan pienten lasten tapahtuvaa kasvatuksellista vuorovaikutusta. Sen tavoitteena on ennen kaikkea edistää lasten tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppimista. Varhaiskasvatuksessa työskentelevien kasvattajien tehtävänä on suunnitella yksikön toimintaa ja rakentaa sellainen ympäristö, jossa näkyvät sekä lapsille ominaisin tapa toimia eli leikkiminen, liikkuminen ja tutkiminen että erilaiset sisällölliset suuntautumiset.

Varhaiskasvatuksen laatu ei ole yksilön kannalta merkityksetön asia, sillä tutkimusten mukaan varhaiskasvatuksen laatu ennustaa merkittävällä tavalla lapsen koulumenestystä ja yleensä selviytymistä myöhemmässä elämässä. Kansainvälisissä tutkimuksissa onkin todettu, että varhaiskasvatukseen panostaminen on edullisin ja tehokkain tapa tulevaisuuden ongelmien ehkäisyyn.

Myös monet oppilaiden koulumenestystä mittaavat PISA-tutkimukset ovat osoittaneet selvästi, että ne lapset, jotka ovat saaneet vähintään vuoden varhaiskasvatusta tai esiopeusta, menestyvät paremmin testeissä kuin ne lapset, jotka eivät ole lainkaan osallistuneet varhaiskasvatukseen. Tutkimusten perusteella vaikuttaakin siltä, että mitä pidempään varhaiskasvatusta on saatu, sitä myönteisempi vaikutus sillä yksilön suoriutumiseen PISA-testeissä ja koulussa yleisesti.