Yliopistossa opiskelu on kokenut muutoksen edellisen kymmenen vuoden aikana. Digitalisaatio on muokannut vahvasti vanhoja opiskelu- ja luentotottumuksia. Vielä muutama vuosikymmen sitten, eli “vanhoina hyvinä aikoina” opiskelijat perinteisesti kävivät luennoilla ja kurssin lopuksi oli loppukoe. Tämä ei välttämättä mitannut kovinkaan hyvin sitä, miten opiskelija kurssilla käsitellyt asiat hallitsee. Se mittasi yleensä vain sitä, sattuiko muistamaan jollain kurssikirjan sivulla mainitun asian juuri kokeen aikana, eli vaikkapa perjantaina klo 14.

Nykyisin monet kurssit järjestetään hieman erilaisella periaattella, mikä on ilman muuta tervetullut uudistus vanhoihin opiskelutapoihin. Mikä sitten oikein on muuttunut ja millaisia taitoja opiskelijalta nykyisin vaaditaan, jotta menestyy yliopisto-opinnoissa? Moni opiskelija tekee myös nykyään opintojensa ohella töitä, ja joku toimii ehkä kevytyrittäjänä. Silloin voi olla tarpeen käyttää invoicery.fi-palvelua, jotta saa oikeaoppisesti laskutettua tekemästään työstä. Kerromme kuitenkin tässä artikkelissa tarkemmin, millaista yliopistossa opiskelu nykyisin on. Jos siis olet kiinnostunut aiheesta, tai vaikka aloittamassa taivalta yliopisto-opintojen parissa, niin lue ihmeessä eteenpäin.

Yliopisto-opiskelun “vanhat hyvät” ajat

Opiskelu yliopistossa pysyi varsin pitkään hyvin samankaltaisena. Yliopistossa järjestettiin kursseja, jossa luennoitiin jokin aihealue. Opiskelijat istuivat luentosaleissa ja tekivät muistiinpanot luennoitavista asioista. Koetta varten sitten käytiin läpi näitä muistiinpanoja ja tehtiin ehkä joitain harjoitustehtäviä. Se että opiskelija istui luennolla kuuntelemassa monta tuntia, ei välttämättä edistä oppimista kovinkaan paljon. Parhaiten luennoitavan asian oppii siinä itse luennoitsija. Monet kurssit tuskailivatkin alhaisen läpäisyprosentin kanssa, kun moni opiskelija ei päässyt loppukoetta läpi.

Myöskään kurssimateriaaleja ei ollut kovinkaan hyvin jaossa. Kurssilla saatettiin käyttää jotain kurssikirjaa, jonka opiskelija pystyi lainaamaan kirjastosta ja kopioimaan itselleen. Kirja oli kuitenkin monesti todella paksu ja monellakaan ei ollut aikaa alkaa käydä sitä kauhean syvällisesti läpi. Vielä 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa opiskelijan yleisimmät työkalut olivat kynä ja paperi, sillä lähes kaikesta piti tehdä muistiinpanoja. Luennoitsija nimittäin saattoi käydä läpi parin tunnin aikana todella paljon asiaa, josta piti yrittää poimia tärkeimmät tiedonrippeet. Miten opiskelu on sitten muuttunut edellisen 10 vuoden aikana? Siitä kerromme seuraavassa kappaleessa.

Opiskelu nykyään

Moni asia on siis muuttunut edellisen vuosikymmenen aikana. Muutoinkin kurssit ovat menneet enemmän siihen suuntaan, että yritetään aktivoida opiskelijaa koko kurssin ajan, ei vain loppukokeen aikana. Jotkut kurssit ovat jopa luopuneet loppukokeista kokonaan, minkä moni opiskelija on ottanut ilolla vastaan. Vastapainoksi opiskelijalle annetaan kurssin aikana suoritettavia tehtäviä ja raportteja, jotka pisteytetään. Kuitenkin sitoutumalla näiden tekemiseen, opiskelija saa varmuudella kurssin suoritetuksi. Ja todennäköisesti hän myös omaksuu kurssin asiat paljon paremmin kuin vain kuuntelemalla luentoa ja lukemalla loppukokeeseen.

Tämä on ilman muuta nostanut monenkin opiskelijan motivaatiota kurssien suorittamiseen. Monella opiskelijalla on meinannut venähtää valmistumisaika varsin pitkäksi, mutta kun tietää, että kurssi on mahdollista suorittaa välitehtävillä, voi myös omaa opiskelun aikataulua suunnitella paremmin. Ei tarvitse jännittää, että sattuuko onnistumaan kurssin loppukokeessa.

Myös materiaaleja on nykyisin paljon paremmin tarjolla. Monilla kursseilla käytetään digitaalista oppimisympäristöä, jossa on materiaaleja, kurssin tehtävät sekä siellä voi myös tehdä yhteistyötä muiden opiskelijoiden kanssa.