Tässä artikkelissa kerromme Suomessa järjestettävästä varhaiskasvatuksesta ja esiopetuksesta.

Mitä varhaiskasvatus on?
Varhaiskasvatuksella käsitteenä viitataan lapsen suunnitelmalliseen ja tavoitteelliseen hoidon, opetuksen ja kasvatuksen muodostamaan kokonaisuuteen, jossa pedagogiikka on keskeisessä roolissa. Eräs keskeisimmistä varhaiskasvatuksen tavoitteista on tukea jokaisen lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista sekä tukea tämän yksilöllistä hyvinvointia. Varhaiskasvatuksessa jokaiselle lapselle laaditaan henkilökohtainen, yksilöllinen varhaiskasvatussuunnitelma, jota päivitetään säännöllisin väliajoin.

Moni mieltää varhaiskasvatukseksi vain päiväkodissa tapahtuvan toiminnan, mutta todellisuudessa varhaiskasvatusta tapahtuu myös perhepäivähoidossa ja monenlaisissa kerhoissa. Suomessa jokaisella alle kouluikäisellä lapsella on oikeus saada varhaiskasvatusta, mutta vanhemmat voivat päättää, katsovatko he lapsensa sellaista tarvitsevan. Toiminnallisuuden näkökulmasta myös koulua edeltävä esikouluopetus lasketaan varhaiskasvatukseksi, vaikka esiopetus järjestettäisiinkin koululla. Aiemmin vapaaehtoinen esiopetus muuttui velvoittavaksi elokuussa 2015.

Minkä ikäinen lapsi voi mennä päiväkotiin?
Suomessa äitiysloman pituus on noin 9 kuukautta, jonka jälkeen äideillä on mahdollisuus jatkaa lapsen kotihoitoa valtion tukemalla vanhempainvapaalla. Myös isät jäävät melko aktiivisesti vanhempainvapaalle, joskin suurimmassa osassa perheistä äiti on yhä edelleen se, joka on pidemmän aikaa töistä pois pienen lapsen kanssa.

Päiväkodit eivät yleensä ota alle 10 kuukauden ikäisiä lapsia ryhmiinsä. Hoitoryhmien koko ja koostumus vaihtelee päiväkodin ja kunnan mukaan siten, että pienten ryhmissä suurin osa lapsista on 1-2-vuotiaita. 3-vuotiaina lapset yleensä siirtyvät isompien ryhmään, jossa he ovat esiopetukseen siirtymiseen saakka.